Opiskelijamme Siiri Varis kirjoitti näkökulmia lukiolaisten ajankohtaisista mietteistä tulevaan lukion opetussuunnitelmaan ja korkeakouluhakuihin. Teksti on julkaistu Helsingin opettajien ammattiyhdistyksen Rihveli-lehdessä 1/2020. Julkaisemme tekstin kokonaisuudessaan uudestaan.
Olen tosi pihalla. Tiedäthän, elämän kanssa. Olen vasta kotipesästä pyrähtänyt 17-vuotias etsimässä elämän tarkoitusta. Vähemmän kliseisesti, olen nuori aikuinen.
Suomen nuorista aikuisista noin puolet opiskelee lukiossa, kertoo Nuorten hyvinvointikertomus (16–18-vuotiaat toisen asteen koulutuksessa, 23.10. 2018, www.nuortenhyvinvointikertomus.fi). Myös minä kuulun tähän zoomer-sakkiin. Huomioiden, että puberteetti on fakta ja ikään kuuluva itsenäistyminen iso prosessi, uskallan väittää, että valtaosa reilusta sadastatuhannesta toveristani on myös tosi pihalla.
Lukiolaiset, me lumiukot, olemme uupuneita. Sitä mediat ovat viimeisimmän THL:n kouluterveyskyselyn julkaisusta lähtien toitottaneet. Marraskuussa julkistetusta Lukiolaisbarometristä (Lukiolaisbarometri 2019, http://www.otus.fi ) ilmenee, että lähes 40 prosenttia lukiolaisista kokee opiskelunsa henkisesti raskaiksi. Lisäksi noin yksi kolmesta lukiolaisesta kuormittuu yrittäessään yhteenosovittaa koulua ja muuta elämää.
Muu elämä.
Kuuluuko opiskelijalla olla sellaista? Koulun deadlinejen, harrastusten, ystävien ja unen mahduttaminen samaan kalenteriin ei ole mahdotonta, mutta vaatii paukkuja.
Perheasiat ja työvuorosäätö ovat ajankäytön kannalta oma kinkkinen lukunsa. Työntekijän oikeuden lepoon turvaa työsuojelulaki, mutta opiskelijan raja opiskelun ja vapaa-ajan välillä määräytyy omantunnon mukaan.
Pahimmassa, ilmeisen yleisessä tapauksessa rajoja ei ole. Poskettomassa aikataulutuksessa ei ole kyse typeryydestä, enemmänkin marttyyriudesta. Ylioppilaskirjoitukset ovat lukiolaisen näytön paikka, josta loppuelämän suunta määräytyy. Ennen kuin jatko-opiskelupaikka on varma nakki, ei saa levätä.
Kun aloitin lukion, terveydenhoitaja sanoi minulle, että aktiivinen lukiolainen tarvitsee kymmenen tuntia unta joka yö. Tirskahdin. Olin tottunut viettämään iltani opiskellen ja aamuni treeneissä ja osasin laskea, että kun vuorokaudesta vähentää kouluajan (kahdeksan tuntia), itsenäisen opiskelun (tunti) ja muun aktiivisuuden (kaksi tuntia) sekä matkat (tunti ja puoli), jää jäljelle kaksitoista tuntia. Ellei matkan varrelle sattuisi montaa muuttujaa, normaali arki ja riittävä lepo olisi teoriassa ollut mahdutettavissa lomittain. Harmi kyllä, myös lukiolainen on inhimillinen ja tarvitsee hengähdystaukoja.
Opetushallitus arvioi vuonna 2018 lukiokoulutuksen kustantavan opiskelijalle 2500 euroa, mutta opetusalan ammattilaiset unohtivat summasta kahvin ja melatoniinin. Lukiolaisbarometriin vas36 tanneista lähes kolme neljästä kävi kyselyn aikana seitsemää kurssia. Ainakin he pystyvät vuoden takaiseen aikatauluuni samaistumaan.
Ei ihmekään, että lukiolaisia itkettää. Fyysinen ja henkinen kasvu vaativat aikaa. Ajan raivaaminen ihan itselleen on taitolaji, joka täytyy uskaltaa hoitaa ronskilla otteella. Ole hyvä, siinä ilmainen selfhelp ohjeistus. Työuupumus rassaa ikäluokkaani pahemmin kuin koskaan. Uupumus on hidastanut Lukiolaisbarometriin vastanneista 37 prosentin opiskeluja.
Opintojen kelkasta tipahtanut nuori käy valtiolle kalliiksi ja yksilölle kalliimmaksi. Näin hokivat mielenterveyspalveluiden puolestapuhujat eduskuntavaalikeväänä saaden lopulta tahtonsa läpi hallitusohjelmaan. Opiskelijoiden hyvinvointia julistavat hallitusohjelman ohella ensi vuonna velvoittavaksi astuvat lukion opetussuunnitelman perusteet (Lops 2021). Lukio-opiskelijalla ei siis kuuluisi olla hätäpäivää? Opiskeluarjen uudistusten myötä opiskelijalle vierähtää oikeasti entistä enemmän vastuuta.
LOPS2021
Lops 2021 on edennyt paikalliseen työstöön, eli tekeillä ovat suunnitelmat valtakunnallisen opetussuunnitelman alueellisista toteutuksista. Lukiolaissa lukiokoulutuksen tavoitteeksi on kirjattu kasvattaa nuoresta “hyvä, tasapainoinen ja sivistynyt ihminen”. Laissa myös erikseen mainitaan, että lukiokoulutuksen tulisi taata taitoja työelämään, harrastuksiin, sekä monipuoliseen ja elämän mittaiseen itsensä kehittämiseen.
Metodeista olennaisin on laaja-alainen oppiminen, joka näkyy opiskeluissa eri oppiaineista koostuvina opintokokonaisuuksina, moduuleina. Lukio-opinnoista pyritään kehittämään joustava konsepti, joka vastaa opiskelijan yksilöllisiin tarpeisiin. Uusi lukiolaki ja sitä vastaava Lops 2021 haluavat koutsata lukiolaisista superinnovaattoreita, jotka selviävät digitalisaation, työelämän murroksen ja globalisaation synnyttämistä tyrskyistä kyeten ratkaisemaan joka skaalan kriisit.
Paikalliseen opetussuunnitelmatyöstöön on otettu ensi kertaa mukaan myös opiskelijat. Tavoitteena on aivoriihen lisäksi opiskelija- ja opettajakunnan sitouttaminen uuteen opetussuunnitelmaan. Myös minä olen päässyt osaksi prosessia, jopa useassa roolissa.
Olen työstön lisäksi puhunut muutaman muun lukiolaisen kanssa parissa tilaisuudessa siitä, millaisille tyypeille Lops 2021 suunnataan. Lähestyimme spiikkejä Z-sukupolven asenteista tehdyn opinnäytetyön avulla (Miten Z-sukupolvi suhtautuu työelämään, Vilmaleena Venäläinen, 2018) ja rakensimme spiikit Lops 2021 -teemojen ympärille. Sanallistimme puheenvuoroissamme nykynuoresta idearikkaan, kunnianhimoisen ja kaikin puolin fiksun. Spiikkiemme nuorelle tuleva lukion opetussuunnitelma tarjoaisi täysimittaisena toteutuessaan ideaalin portaan ennen uraputkea.
Näissä raameissa Lops 2021 on se, mitä lukiolainen tarvitsee. Spiikeistä saatu kuva on vääristynyt. Z-sukupolven nuoren profilointi keskittyi siihen, millaiset mahdollisuudet ajan hengelle tyypillinen kasvuympäristö on meille avannut. On helppoa olla kiinnostunut, kun elää keskellä informaatiotulvaa ja on mitä seurata. Aktiivisuus ja tehokkuus eivät ole merkki nuorison edistyksellisyydestä, vaan niin sanottu must be -kun viestinnän nopeus on mitä on.
Z-sukupolvi on varmasti imaissut nyky-yhteiskunnan ihmeet eri tavoin kuin sukupolvi, joka ne on kehittänyt. Trendikkyyden takana olemme kuitenkin niitä samoja epävarmoja, epäkypsiä teinejä, joita jokaisen sukupolven lukioikäiset. Erehdymme, opimme ja haavoitumme samoin ehdoin kuin nuoret ihmiset meitä ennen. Kun koulutuspolitiikan tädit ja sedät laittoivat meidät labraan, taisivat he unohtaa, millaista on olla nuori.
Helsingissä järjestettiin Lops 2021 -prosessiin liittyen lukiolaisten huoltajien vanhempainilta 5.11.2019. Illan muistiinpanojen perusteella vanhempien kosketus tulevaisuuden lukioon on inhimillinen ja maanläheinen. Erityisen tärkeä nosto vanhempien mietteistä on! “kohtuus”. “Vapautta, valintoja, vastuuta mutta kohtuudella”, lukee “Hyvinvointi tulevaisuuden lukiossa” -otsikon alla. Totuus tuli huoltajan suusta.
Kohtuus on tärkeä teema monessa mielessä. Lukiokoulutuksen kassasta uupuu hallituksen toimien jälkeenkin 102 miljoonaa euroa (Lukiolaiset: Hallitusohjelman koulutuspäätökset lisäävät lukiolaisten paineita, lukio.fi). Koulutuskentän murros lisää väistämättä kilpailua eliittilukioiden paikoista ja eriarvoisuus opiskelijoiden välillä kasvaa. Jää nähtäväksi, kuinka uusi opetussuunnitelma jalkautuu ja keiden eduksi se koituu. Ja toisaalta, kuinka taloudellinen ja henkinen pääoma riittävät kehityksen tarkasteluun.
Koekaniini
Kirjoittaessani koevastausta kurssista, jolla on käsitelty puolet velvoittavan opetussuunnitelman sisällöstä, tunnen oloni huijatuksi. Saatan tirauttaa pari kyyneltä. Helsingin Sanomien viimekeväisen selvityksen perusteella en olisi ainoa, jonka opiskeluarkeen vuodatus kuuluu (HS selvitti: Osa opiskelijoista on niin stressaantuneita, että heitä ahdistaa ja itkettää joka päivä, Pauliina Grönholm, 29.4.2019).
Seuraavan yön vietän varmaan itku kurkussa googletellen yliopistoja, joihin voisin realistisesti päästä muillakin kuin ällän papereilla. Jos pysähtyisinhetkeksi tarkastelemaan tilannetta, tajuaisin,että olen lopulta itse aiheuttanut syöksykierteen, jossa kärvistelen. Valitettavasti minulla ei ole tämän tason pohdintaan aikaa saati energiaa, koska olen ylibuukattu ja vakavassa univelassa. Tältäkö tuntuu olla koekaniini?
Kämppikseni oli edellisen vuosikymmenen lopulla jättänyt viimeisen vuonna 2019 ilmestyneen Ylioppilaslehden keittiömme pöydälle. Silmäilin sen läpi – kiinnostaahan minua, millaiseksi tässä pitäisi kasvaa. Lehden yleisilme oli visionäärinen ja juttujen tyyli sopivan hipsteri.
Pääkirjoituksessa “Nämä 10 asiaa opin 2010-luvulla” pääkirjoittaja Susanne Salmi toteaa, ettei historian unohtaminen ole hyvä idea. Koekaniinina nyökytän tälle oivallukselle. Tulevaisuuteen on kiistämättä tärkeää tähdätä, jotta yksilön ja yhteiskunnan tavoitteet saadaan maaliin. Yhtä tosia ovat kuitenkin tilastot, jotka osoittavat Suomen nuorten aivojen kestämättömän tilanteen. Salmi kirjoittaa, kuinka “on turha odottaa, että aikuiset ymmärtäisivät nuorisoa”. Vaikka Salmi on minua oppineempi, rohkenen haastaa hänen päätelmänsä. Kukaan ei oikeasti haluaisi elää nuoruutta uudestaan, koska se on ihan kamalaa.
Naureskelemme kavereideni kanssa toistemme kurjille itsetunnoille ja pidämme juhlat, kun tunnemyräkät ovat ohi. Aikuiset, mukaan lukien Opetushallituksessa istuvat, ovat käyneet läpi saman elämänvaiheen ja tietävät, mistä on kyse. Jollakin tasolla he myös ymmärtävät, että tämänhetkiset vaatimukset ovat liian raskas kuorma nuorisolle. Aikuiset ymmärtävät, että tässä kohtaa elämää pitää saada olla pihalla.
Suuret odotukset ja osallistaminen viestivät, että kypsä ikäluokka uskoo lukiolaisten potentiaaliin aidosti. Arvostan sitä. Käytämme nykyään vähemmän päihteitä, olemme aiempaa kiinnostuneempia politiikasta, emmekä välttämättä olekaan niin pullamössöä kuin voisimme olla. Silti, olemme ihan nuoria.
Kurssit, ohjauskeskustelut ja opetussuunnitelma ovat meitä varten. Siksi koulutuspolitiikan kannattaisi kestää laskevat PISA-tulokset ja tarjota lukiolaiselle kannustava paikka, jossa opiskella ahkerasti, haastaa itseään kohtuudella ja kasvaa omin ehdoin. Koulutuspolitiikka on ennen muuta kehittämistä ja kehitystyön ideana on suunnata huomiseen. Opetustyössä pätevät samat säännöt. Ja nuoret ovat huominen – paatoksellista, mutta totta.
Teksti: Siiri Varis
Julkaistu alun perin Rihvelissä 1/2020
Sibelius-lukion blogi 