Lue Miriam Owusun kertomus ranskanopiskelijoiden Pariisin-matkasta viime toukokuulta.
Aivan liian aikaisin maanantaiaamulla (yöllä) 11. toukokuuta Helsinki-Vantaan lentokentälle saapui kovin väsyneen näköistä porukkaa. Matkaporukkaamme kuului toisen vuositason A- ja B-ranskan lukijoita sekä ihastuttava ranskanopettajamme Eevamaija Muittari-Taka ja aina yhtä pirteä psykologianopettaja Minka Kallio.
Odotimme innolla, mitä Pariisi toisi tullessaan, vaikka olo oli hieman nuutunut vain parin tunnin yöunien takia. Matkaa oli odotettu innolla jo kuukausia. Olimme lähdössä ”rakkauden kaupunkiin”. Tosin jonkinlainen limbiseen järjestelmään liittyvä kiintymyksen tunne oli varmaankin viimeinen asia, mikä juolahti mieleen tuohon aikaan yöstä.
Pian olimme jo liitelemässä pilvien päällä. Matka meni kikatellessa ja leppoisasti nukkuessa.
Charles de Gaullen lentokenttää lähestyessämme viimeisetkin matkustajat heräsivät nokosiltaan, kun porukkamme päästeli suustaan innostuksen kiekauksia nähdessään lentokoneen ikkunasta Pariisin nähtävyyksiä. Lentokoneemme kiersi kaupungin ympäri, joten näimme jo tuossa vaiheessa matkaamme melkeinpä kaikki tärkeimmät maamerkit Eiffel-tornista Riemukaareen. Vitsailimme nähtävyyskierroksen olleen järjestetty juttu.
Perillä meidät toivotti tervetulleeksi kyltti, jossa luki ”Bienvenue à Paris!”. Siitä sitten jatkettiin juna- ja metromatkalla hostellillemme, joka sijaitsi ihastuttavassa korttelissa keskellä Pariisia. Ensivaikutelmamme Pariisista oli kuitenkin hieman rosoinen, sillä metrokäytävissä haisi ja muuan herrasmies oksensi kohteliaasti viereemme.
Kun nousimme viimeiset portaat ylös metroasemalta painavien matkalaukkujemme kanssa ja pääsimme vihdoin ulos, ympärillämme avautui upea näky: vaaleanpunaisina kukkivat puut ja rakennuksia koristavat kauniit yksityiskohdat suorastaan loistivat kirkkaassa auringonpaisteessa. Koko porukkamme suunpielet nousivat hetkessä korviin ☺ Säpsähdimme myös yllättävää kuumuutta! Siinä sitten me suomalaiset kuorimme kaikki mahdolliset villapaidat pois.
Käväisimme hostelilla vaihtamassa pikaisesti kesävaatteet päälle ja muutenkin siistiytymässä, ja sitten erkanimme syömään porukoissa hostellin lähellä olevan pikkukadun, Rue Mouffetardin, lähistöön. Pian huomasimme, että erotuimme kesävaatteidemme takia paikallisista ihmisistä kuin jouluvalot…
Ravintolassa kielimuuri iski ja kovaa. Tarjoilijat olivat kovin huvittuneita yrityksistämme käyttää ranskan kieltä melkein joka ravintolassa, jossa kävimme matkamme aikana.
Ruokailun jälkeen matkamme jatkui kävellen – kävelimme ensisijaisesti kaikkialle matkamme aikana – Latinalaiskorttelin läpi kohti Luxembourgin puistoa. Matkalla jäimme hetkeksi ihastelemaan Le Panthéonia, suurta rakennusta, jonka uumeniin on haudattu ranskalaisia suurmiehiä, kuten Voltaire. Vehreässä Luxemburgin puistossa saimme kierrellä omaan tahtiin.
Suuntasimme puistovisiitin jälkeen Boulevard Saint-Micheliä pitkin kohti Seinen rantaa. Seine kimalteli iltapäivän auringossa kaarevien siltojen alla. Joen reunalla kohosi jylhä ja vaalea Notre Dame, jonne menimme seuraavaksi. Vaikka paikka kuhisi turisteja, sisällä oli maaginen, ihmeen rauhallinen tunnelma, jota lisäsi käynnissä oleva jumalanpalvelus. Kirkossa kaikui naisen aavemainen laulu.
Kaikki matkaporukastamme alkoivat olla täysin poikki, joten pidimme pienen evästauon Seinen rannalla olevassa puistikossa. Jalat olivat kaikilla aivan tulessa kilometrien kävelystä. Minka alkoi tekemään psykologisia testejä paikalliselle suklaasilmäiselle vauvalle, mikä oli huvittavan näköistä. ☺ Pikkuhiljaa valuimme takaisin Rue Mouffetardin lähistölle syömään illallista.
Ansaitun päivällisen jälkeen päivä loppui, ja pääsimme hostellihuoneisiimme. Iltaisin saimme ihastella horisontissa kimaltelevaa Eiffel-tornia huoneidemme ikkunoista.
Tiistainakin sää suosi meitä. Aamupalan jälkeen lähdimme bussilla iki-ihanaan Tuileries’n puutarhaan. Siellä kuljeskelimme omaa tahtia ja nautimme kauniista näkymästä. Näimme monia outoja alastomia marmoripatsaita. Crêpe-tauon jälkeen jatkoimme Musée d’Orsay’hin, jossa näimme impressionismin huippunimien, kuten Monet’n ja Renoir’n, taideteoksia. Museon sisätilat olivat todella hienot!
Lounaan jälkeen jatkoimme Saint-Louis:n saaren pikkukaduille, jossa tehtävänämme oli ostaa kuuluisaa Berthillon-sorbettia – Pariisin parasta. Ja ai että, kuinka maineensa veroista sorbetti oli! Suut makeina lähdimme takaisin hostellille lepäämään vähäksi aikaa.
Olimme pienien vaikeuksien kautta saaneet hankittua liput Kenneth MacMillanin koreografioimaan ja Massanetin säveltämään balettiin nimeltä L’Histoire de Manon, joten tiistai-iltana pääsimme ihastelemaan pysäyttävän kaunista L’Opéra Garnieria ja nauttimaan upeasta baletista. Saimme liput halvalla, mutta sen takia jouduimme tyytymään piippuhyllypaikkoihin. Seisomalla koko kolme tuntia pystyi kuitenkin näkemään lavan tapahtumat aivan tarpeeksi hyvin.
Ooppera oli kieltämättä sellainen, joita näkee vain vanhoissa elokuvissa. Pystyi helposti kuvittelemaan ylvään näköisten naisten laskeutuvan suurine juhlapukuineen oopperan eteishallin valtavaa marmoriportaikkoa. Oli vaikea ymmärtää, kuinka monia vuosikymmeniä ihmiset ovat kävellet oopperan käytäviä pitkin ja istuneet samoilla paikoilla suuressa salissa.
Kaikkien mielestä baletti oli ällistyttävän hieno. Orkesteri soitti upeasti ja akustiikka salissa oli epätodellinen. Taidokkaiden tanssijoiden esiintymistä oli ihanaa katsoa. Lavastus ja puvustuskin olivat nerokkaita. Baletin loputtua sali raikui suosionosoituksista yllättävän pitkään, mikä vähän ihmetytti meitä. Jälkeenpäin saimme tietää, että näytös oli ranskalaisten suosikkiballerinan, Aurélie Dupontin, toiseksi viimeinen näytös ennen eläkkeelle vetäytymistä. Tuo ilta oli ehdottomasti matkamme kohokohta.
Keskiviikko oli viimeinen kokonainen päivämme. Lähdimme aamulla Les Halles -kaupunginosassa sijaitsevaan kiistanalaiseen nykytaiteen pyhäkköön, Pompidou-keskukseen. Keskuksessa oli monenlaista nähtävää, muotoilusta pop-taiteeseen. Museokiertelyn jälkeen meillä oli hieman aikaa shoppailla Les Hallesin alueella ja hurauttaa metrolla ottamaan valokuvia Riemukaaren eteen.
Kuvaussession jälkeen saimme omassa rauhassa kävellä alaspäin kuuluisaa Avenue des Champs-Elyséetä. Ja tietenkin shoppailla. Myöhemmin kävelimme Seineä vedenrajan tasolla ja fiilistelimme aurinkoisen kaupungin tunnelmaa. Ylitimme myös joen virallisen rakastavaisten sillan (Le Pont des Arts), jonka rakenteet olivat hieman huterat tuhansien kaiteisiin kiinnitettyjen lukkojen yhteispainon takia. Suomeen palattuamme uutisissa kerrottiin, että sillan lukkoja irrotettiin kaiteista romahtamisvaaran takia.
Seikkailu jatkui Rue de Seine -kadulle, jolla oli vieri vieressä taidegallerioita. Puikkelehdimme pikkukatuja Rue Saint André des Arts-kadulle, jossa vietimme yhdessä viimeisen iltamme Pariisissa syöden illallista ranskalaisittain. Annoksissa tosin oli epämiellyttäviä yllätyksiä… Mutta hirmu hauskaa oli ja nauroimme koko illan!
Torstaina ohjelmassa oli vielä yli 160 000 neliömetriä taidetta Louvressa. Emme todellakaan kiertäneet koko museota (on kuulemma tutkittu että jos katsoisi jokaista teosta kaksi sekuntia, tulisi museovisiitistä kuuden kuukauden pituinen), mutta kävimme kuitenkin fiilistelemässä. Mona Lisa tuli vihdoin nähtyä!
Luvassa oli lisää taidetta L’Orangériessa, jonne menimme ihastelemaan kahta ovaalin muotoista salia, joiden seiniä peittivät Monet’n maalaamat suuret lummemaalaukset. Siellä tuli olla aivan hiljaa. Monet oli lahjoittanut kauniit taulut Ranskan valtiolle kiitoksena saamastaan tuesta.
Taidekiertelyn jälkeen meillä oli hitusen aikaa tehdä viime hetken ostoksia kaupungilla – kaatosateessa tosin – ja sitten pitikin lähteä kotiin päin. Pikkuruisten vaikeusien kautta ehdimme lentokoneeseemme.
Haluan kiittää koko matkaporukkaa ikimuistoisesta kulttuurimatkasta, oli upea reissu! Vaikka jalat olivat matkan jälkeen kärsineen näköiset, se oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Erityisesti haluan kiittää kaikkien meidän ranskanopiskelijoiden puolesta Minkaa ja Eevamaijaa, jotka olivat ihanaa matkaseuraa ja jaksoivat meidän teinien säätöä kärsivällisesti. Kiitos Eevamaija vielä kerran näistä vuosista ja tästä matkasta. Matkamme sytytti meissä monissa uuden kipinän ranskan opiskeluun, ja ainakin minua jäi vaivaamaan suuri kaipuu takaisin Ranskaan. Luulen, että kaikki matkalla mukana olleet opiskelijat ovat kanssani samaa mieltä siitä, että tämä matka oli niin ihana kuin se oli juurikin sinun ansiostasi. Merci beaucoup à tous!
Teksti: Miriam Owusu
Kuvat: Miriam ja muut Ranskan-matkalaiset.
Sibelius-lukion blogi 