Lue Lina-Lotta Kauhasen matkakertomus ja katso tunnelmakuvat kamiksen Irlannin-matkalta.
Pietarin viimevuotista kuoromatkaa suloisesti muistellen alkoi kamarikuoromme haaveilla uudesta lauluntäyteisestä matkasta, jonka kohteeksi valikoitui Irlannin Cork siellä järjestettävän Cork International Choral Festival -tapahtuman vuoksi. Jokavuotisen festivaalin kohokohta on Fleischmann International -kuorokilpailu, johon haki 28 kuoroa. Kuoromme pääsi kuin pääsikin mukaan kymmenen kilpailijan joukkoon. Noin kymmenen minuuttia kestävää kilpailuohjelmaa olimme harjoitelleet Reijon kanssa koko kevään ajan, minkä lisäksi henkinen valmentajamme ja psykologian opettaja Minka piti meille kilpakoitokseen valmistavia rentoutussessioita.
Melko lyhyen yön jälkeen (olimmehan tyttökuoron ja bändiläisten rinnalla edustaneet Sibistä Turun musiikkilukiopäivillä päivää ennen!) kokoonnuimme me kuorolaiset, Reijo, Minka sekä äidinkielen opettaja Silvia Helsinki-Vantaan lentokentälle aamukuudeksi ja lensimme Kööpenhaminan kautta Dubliniin. Siellä meitä odotti bussi, joka kuljetti kuoron King’s Hospital -sisäoppilaitokseen. Saimme maistaa irlantilaista kouluruokaa ja pidimme konsertin koulun kappelissa, minkä jälkeen koulun oppilaat esittelivät meille tiloja.
Koulu oli kuin suoraan elokuvasta: kaikilla oli sinikeltaiset koulupuvut, käytävät olivat pitkiä ja huoneet värikkäitä. Lauloimme myös liikuntasalissa ja kirjastossa oppilaiden suureksi iloksi ja hämmästykseksi. Eniten taisimme kuitenkin itse hämmästellä irlantilaisten ystävällisyyttä ja lämminhenkisyyttä, ja minun huomioni kiinnitti ainakin meille koulua esitelleen pojan pyyntö saada kutsua opettajaansa tilapäisesti etunimellä – Suomessa opettajia harvoin edes teititellään.
Vietimme yön jättihostellihuoneissa Dublinissa ja suuntasimme seuraavana päivänä Corkiin. Ennen sinne saapumista kävimme laulamassa Mitchelstown-tyttökoulussa. Esittäessämme kamiksen perinteeksi muodostuneen kappaleen ”Mull’ on heila ihana” kiusoittelivat pojat yläasteikäisiä tyttökoululaisia avaamalla paitojensa napit, ja tyttöjen ilmeet olivat varsin huvittavia heidän seuratessaan silmät pyöreinä lavan miespuolisia esiintyjiä.
Corkissa, ennen kilpailua, saimme viettää pari päivää kaupunkiin tutustuen ja tietenkin laulaen. Kuoromme kutsuttiin englantilaismiehen vetämään työpajaan, jossa ideana oli yhtenäistää soundia muuttamalla laulajien keskinäistä järjestystä. Varsinkin miesäänien kohdalla ero oli todella suuri. Päätimmekin siitä lähtien toteuttaa gurumiehen ohjetta, joka elää nyt nimellä ”kuorokuiskaajajärjestys”. Pääsimme myös kuuntelemaan lauluyhtye Rajatonta kaupungintalolle. Keikan jälkeen saimme tavata laulajat ja esittää heille ”Kaikki maat te riemuitkaatte” -biisin heidän ohjelmistostaan. Se sattui olemaan yksi kisabiiseistämme.
Kisapäivänä pidimme vielä viimeiset treenit, söimme hyvin ja keskityimme tulevaan kilpailuun. Koskaan en ole nähnyt ja kuullut yhtä määrätietoista ja tikissä olevaa kamista kuin hetkenä, jolloin oli aika mennä lavalle. Kaikki yksityiskohdat, fraseeraukset ja ilmeet tulivat kuin tilauksesta kisavedon aikana, ja olo oli kieltämättä varsin tyhjä poistuessamme tuomarien silmien alta. Olimme antaneet kaikkemme kymmenessä minuutissa, ja nyt ei voinut kuin odottaa.
Viimeinen päivämme Corkissa sujui rennosti. Esiinnyimme lähellä olevan Douglasin sunnuntaimessussa, ja kuorolle tarjottiin kirkkokahvit keikan jälkeen. Kahvipöydissä oli kukkavaaseja, joihin paikalliset olivat liimanneet tekstin ”olette kaikki erittäin tervetulleita” englanniksi, iiriksi ja suomeksi. Teetä ja kahvia tarjottiin pöytiin. Paikalliset olivat erittäin otettuja, kun esitimme heille vielä pari laulua kahvittelun lomassa. Vaikka satoi kaatamalla, oli vaikeaa olla hymyilemättä.
Corkissa meitä odotti palkintojenjako ja gaalakonsertti. Koska kyseessä oli kansainvälinen aikuiskuorokilpailu, emme liiemmin odottaneet voittoa emmekä erikoispalkintoja. Hämmästys ja ilo oli kuitenkin suuri, kun kuoromme ilmoitettiin Lady Dorothy Mayer Memorial Trophy -palkinnon saajaksi. Palkinto myönnetään parhaan yksittäisen esityksen esittäneelle kuorolle, ja vaikka emme sijoittuneet kilpailun kärkipäähän, tuntui tunnustus todella hyvältä.
Minulle jäi Irlannista eniten mieleen ihmisten avoimuus, hilloleipäaamiaiset, sade sekä tietenkin kuoromme erinomainen suoritus. Kiitettäviä on monia, mutta eniten tahdon kiittää Reijoa, joka johti kuoromme aivan uusiin sfääreihin, Minkaa ja Silviaa, jotka huolehtivat meistä laulajista ja logistiikasta, sekä kaikkia kanssakuorolaisiani, jotka tsemppasivat loppuun asti ja joiden kanssa oli ilo matkustaa. Iso kiitos myös vanhemmille ja muille matkaa tukeneille, irlantilaisille sekä Sibelius-lukiolle; kaikki koulut eivät lähde kansainvälisiin kuorokilpailuihin. Niin kuin iiriksi sanotaan: Go raibh maith agaibh. Kiitos!
Teksti: Lina-Lotta Kauhanen, abiturientti & kamislainen
Kuvatekstit: Silvia Hosseini
Sibelius-lukion blogi 
Yksi kommentti artikkeliin ”Kamarikuoro Irlannissa 29.4.–4.5.2015”