Tanssinopettaja Johanna Kajanus kertoo poikkeuksellisesta balettiproduktiosta kevään haastavina aikoina. Tervetuloa mukaan Kalman Orkesteriin!
Keväällä koronaepidemian sulkiessa koulut, siirtyi Sibelius-lukiokin etäopetukseen ja kaikkien produktioiden esitykset peruttiin. Minulla oli kuitenkin vielä yksi pieni balettiproduktio odottamassa viidennessä jaksossa, josta en halunnut luopua. Sain yksi aamuyö ajatuksen, että entäs jos produktio toteutetaankin elokuvan muodossa. Rehtorimme mielestä idea oli loistava ja näin aloimme tehdä elokuvaa, jossa jokainen rooli piti kuvata itse.
Koska me kaikki olimme uuden äärellä, ohjeita kuvaamiseen oli vaikea antaa. Tästä syystä päätimme toteuttaa ensin harjoitusvideot, joissa tanssijat kuvasit liikemateriaalia tehtävän annon mukaisesti sisällä mahdollisimman pienessä tilassa ja ulkona isossa tilassa. Tämä kannatti, sillä harjoitusvideoiden perusteella kriteerit videon kuvaamiseen tarkentuivat. Myös minulle ohjaajana kirkastui, mitä oikeastaan haluan kuvassa nähdä. Halusin, että jokainen luo itselleen hahmon ja sukeltaa sen sisään, jotta tunne välittyisi vahvasti kamerankin läpi. Päädyin myös moneen otteeseen irvistelemään ja koukistelemaan sormiani ”kalmakouran” muotoon tietokoneeni kameran välityksellä, joka tuntui todella oudolle.
Ilman upeita ja ennen kaikkea heittäytyviä tanssijoita, tästä ei olisi tullut mitään. Moni tanssijoista teki niin upeaa työtä, että videota editoidessamme minulla meni monta kertaa kylmät väreet selkäpiitäni pitkin, niin upeita hahmoja Orkesteriimme osallistui.
”Heräsin aamulla klo 04.00 tekemään videoita, jotta saavuttaisin oikeanlaisen tunnelman. Tosin naapurit taitaa luulla minua hulluksi. Teippasin kännykkäni seiniin ja laitoin maalipurkkia vasten. Kun kuvasin omaa osuuttani, minusta tuntui ihan hyvältä, mutta jälkikäteen tajusin kaiken mitä kaikkea olisin voinut vielä tehdä paremmin.”
Aino Mac Laverty, kuoro
”Produktiota oli kiva suunnitella ja toteuttaa. Ulkona kuvatessa ohikulkijat kummastelivat ja katselivat oudoksuen tanssimistani ja hieman pelottavaa ulkonäköäni. Mielestäni tämä produktio kuvaa jokaisen tanssijan intohimoa esiintymiseen ja luomiseen.”
Miina Pehkonen, viulu
”Kun haluaa kehittyä tanssijana, pitää heittäytyä uusiin asioihin ja suhtautua niihin avoimesti. Uuden oppiminen on minulle tärkeää ja rikastuttavaa, sillä se vie itseä eteenpäin. Huomasin kurssin aikana kuinka tärkeää on päästä toteuttamaan itseään sekä ottaa vastaan uusia haasteita. Kurssi oli kiva, erilainen sekä antoisa.”
Sanni-Sofie Eloranta, viulu
Keskustelimme tanssijoiden kanssa myös siitä, miten kameralle olisi hyvä esiintyä niin, että tunne ja tunnelma välittyvät katsojalle. Tilannehan on ihan eri, kun nyt se taika, joka yleisön ja esiintyjän välillä livetilanteessa syntyy, jää uupumaan. Video myös latistaa liikkeen laajuutta ja vie terän herkkyydeltä. Rohkaisin tanssijoita ottamaan kontaktia suoraan kameraan ja kuvittelemaan, että siellä istuu ne katsojat, jotka ovat halunneet tulla katsomaan tätä esitystä.
”Kuorolaiselle ilme on iso osa roolia. Mietin paljon rajaa huutamisen ja laulun välillä. ”Tavallisten” kuorolaisten laulaminen on kuitenkin niin vähäeleistä, ettei se olisi toiminut soolotanssiesityksessä, jossa peruselementtinä on vain laulaminen. Siksi tavoittelin liikettä, joka lähtee koko kehosta, enkä rajannut sitä vain kasvoihin.”
Vilja Haanmäki, kuoro
”Teokseen osallistuminen oli uudenlainen kokemus, sillä se on ensimmäinen etänä ja ”videomuodossa”toteutettu produktio, johon olen osallistunut. Työprosessi oli suureksi osaksi itsenäinäistä, mikä antoi myös vapautta oman roolin toteuttamisessa. Oli mielenkiintoista ja hauskaa saada mahdollisuus eläytyä kalman orkesterin kapellimestarin rooliin. Kapellimestarin luonne on mielestäni hyvin vahva ja eläytyvä. Halusin yhdistää roolin luomisprosessissa realistisia kapellimestarin piirteitä teoksen luonteen ja myöskin hieman absurdien ajatusten, kuten sisätilan kuvausympäristön kanssa. Kapellimestarille tyypilliset käsien ja ylävartalon liikkeet yhdistyivät ”kalman” omaiseen nykivään ja kuoleman jäykistävään liikelaatuun. Näillä liikkeellisillä ominaisuuksilla oli merkittävä osuus roolin persoonan luomisessa. Lisäksi meikit ja puvustus viimeisteli hahmon, joka yhdistetään lopulta kokonaisuuteen muiden orkesterin jäsenten kanssa. Prosessi oli erittäin antoisa ja hauska kokemus roolin suunnittelusta liikkeellisiin suorituksiin ja kuvauksiin, alusta loppuun asti.”
Isabella Nyström, kapellimestari
”Esityksen tyylilaji oli räväkämpää, kuin mihin olen tottunut, mikä teki videon kuvaamisesta hauskaa. Itsenäisen kuvaamisen ja tanssimisen ansiosta projektissa varmasti näkyy erilaiset näkökulmat ja tavat tanssia. Pidin siitä, että jokaisella oli valinnanvapaus kuvauspaikan suhteen. Kokemuksena tämä oli mahtava, mutta olisi tietysti mukava myös esittää ”tavallisissa olosuhteissa”.”
Lotta Hämäläinen, sello
”Normaalista toteutus tavasta poiketen näissä olosuhteissa olen löytänyt itsestäni jotain uutta. Itsekseni työskennellessä aikaa on rajattomasti ja luovuus kehittyy. Vaikka aluksi toteutus jännitti, olen tyytyväinen lopputulokseen.”
Laura Nivala, sello
Tanssitaide on taidemuoto, joka on parhaimmillaan juuri siinä hetkessä. Jokainen esitys on omanlaisensa, koska tilassa olevilla ihmisillä on niin suuri vaikutus esityksen tunnelmaan. Tanssitaide on katoava taidemuoto, jossa samanlaista hetkeä on mahdotonta toistaa. Tämän asian kanssa hieman kipuilimme. Myös se, että en saanut olla tanssijoideni kanssa samassa tilassa, jolloin yhteinen kehollinen kokemus jäi kokonaan uupumaan, oli haastavaa. Kehojemme tuominen yhteiseen tilaan on yleensä tärkein aisa, kun lähdetään työstämään tanssiteosta. Asetutaan saman asian äärelle ja lähdetään yhdessä luomaan jotain uutta, taianomaista.
”Tämän kurssin toteutus oli ihan uutta ja erilaista. Oli jotenkin todella vaikea saada itsestä irti mitään ja olla luova. Minusta on ihanaa miten tanssi on yleensä vain siinä hetkessä, minkä takia varmaan oman tanssin kuvaaminen ja jatkuva katsominen tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Kuitenkin jotain sain lopulta aikaan ja opin paljon uutta! Kokonaisuudesta tulee varmasti upea ja kaiken epäröinnin jälkeen oli kuitenkin kiva olla mukana! ”
Veera Ruippo, sello
Nyt kun elokuva on viimeisiä editointeja vaille valmis, olen Veeran kanssa samaa mieltä siitä, että lopputulos on UPEA, kiitos tanssijoideni! Tämä produktio ei olisi ollut myöskään mahdollista toteuttaa, jos minulla ei olisi ollut täällä kotona ihmistä, joka sen osasi tehdä. Eli iso kiitos myös rakkaalle puolisolleni Antti Kajanukselle kärsivällisyydestä ja ennen kaikkea niistä hienoista ideoista, joiden myötä elokuvan tunnelma saatiin niin sanotusti kohdalleen.
Mietin myös koko tämän prosessin ajan, kuinka upea tästä elokuvasta tulisi, jos olisimme saaneet kuvata kaikki tanssijat oikealla kameralla ja vieläpä samassa tilassa. Mutta tehdään niin sitten seuraavan elokuvan kohdalla!
Teksti ja kuvat: Johanna Kajanus
Sibelius-lukion blogi 