Abiturientti Laura Kukkonen esiintyi elokuussa Hollywood Bowl -amfiteatterissa maailmankuulun viulistin Rayn Chenin rinnalla. Haastattelussamme Laura kertoo nyt, miten hän päätyi Los Angelesiin samalle lavalle tähtiviulistin kanssa.
Hei Laura! Onnittelut upeasta viulukilpailun voitosta! Millainen tausta sinulla on viulun soitossa?
Aloitin viulunsoiton 7-vuotiaana Itä-Helsingin musiikkiopistossa, jossa ehdin opiskella yhdeksän vuotta ennen kuin siirryin Sibelius-Akatemian nuorisolinjalle vuonna 2016. 11-vuotiaana pääsin soittamaan Helsingin Kaupunginorkesterin solistina Vivaldin Kevättä. Olen myös osallistunut Anton Rubinsteinin kansainväliseen kilpailuun kaksi kertaa, ja voittanut 1. sekä 2. palkinnon. Soittajana olen aktiivinen orkesteri- ja kamarimuusikko, mutta mahdollisuus solistisoittamiseen ilahduttaa aina ja on kuin raikas tuulen henkäys.
Olet nyt päässyt esiintymään Los Angelesiin asti, kun osallistuit kansainväliseen Play with Ray -viulukilpailuun tänä vuonna. Miten sait tietää tästä kilpailusta ja millainen sen hakuprosessi oli?
Näin ilmoituksen viulisti Ray Chenin Instagramissa (kerrankin somessa roikkumisesta oli hyötyä!). Hakuprosessissa kuului lähettää videonauha, jossa esitetään J.S.Bachin Kaksoisviulukonserton 1. osa, eli sama kappale, jonka pääsin esittämään lavalla Los Angelesissa Rayn kanssa. Lisäksi piti kirjoittaa essee omasta suhteestaan musiikkiin. Videota varten pyysin ystäviltäni apua, ja saimme koottua kvartetin, joka säesti soolo-osuuttani. Sillä oli varmasti suuri vaikutus menestykseen, ja olen heille ikuisesti kiitollinen!
Sait kutsun kilpailun jatkoon kahden muun finalistin kanssa ja lensit Los Angelesiin. Millainen kaupunki se on?
Los Angeles on todella monipuolinen ja monikulttuurinen. Samaan kaupunkiin mahtuu urbaanialueita, upeita rantoja, vuoria, kulttuurisia keskittymiä sekä Hollywood-hullutuksia. Kaupungin sisälle on syntynyt ikään kuin monta erilaista maailmaa, joiden välillä on helppo matkustaa. Los Angeles on myös mahdottoman kiireinen kaupunki, ja autojen ilmaan jättämät valtavat pakokaasumäärät synnyttivät minussa viikon mittaan suunnattoman kaipuun Suomen metsätuoksuun. Kaupunki jätti omat ikimuistoiset kokemuksensa, mutten uskoisi pystyväni asumaan siellä.
Kerro meille, mitä kaikkea tapahtui saavuttuasi kilpailu- ja konserttipaikalle.
Kilpailu kesti viisi päivää, joihin mahtui sekä finaali ja konsertti että hauskanpito muiden finalistien ja Ray Chenin kanssa. Ensimmäiset päivät harjoittelin lähinnä hotellihuoneessa ja valmistauduin finaaleihin. Kolmantena päivänä pääsimme finalistien kanssa Los Angelesin Walt Disney Concert Halliin esittämään Ray Chenille finaalikappaleemme, joista toinen oli tämä samainen Bach sekä omavalintainen kappale. Minut yllätti eniten kokonainen kuvausryhmä, joka oli kuulemma tekemässä dokumenttia tästä tapahtumasta. He seurasivat ja kuvasivat meitä (ja myöhemmin erityisesti minua) koko viikon ajan! Minä kun en ollut tottunut moiseen, niin oli siinäk vielä yksi lisähaaste pelissä.
Kaikkien finalistien soitettua Ray vetäytyi tekemään päätöksensä, jonka ilmoitti myöhemmin illalla. Koko loppupäivä oli haastattelujen antamista. Stressasin sitä aikalailla, mutta onneksi selvisin hyvin. Kun tulokset tulivat, olin raueta ilosta! Seuraavana päivänä kävimme Rayn ja muiden finalistien sekä heidän vanhempien kanssa Universal Studiossa Hollywoodissa, jossa on erilaisia laitteita ja mm. Harry Potter maailma. Se oli mielestäni upeaa, että kilpailu ei ollut niin vakavamielinen vaan ehdimme pitää myös hauskaa.
Konserttipäivästä taas on vaikea muistaa kaikkea. Meillä oli aamulla harjoitukset Rayn ja Los Angelesin filharmonikkojen kanssa. Ennen konserttia harjoittelin omassa pukukopissani ja totuttelin viimeisiä hetkiä arvoviuluun, jonka sain konserttia varten soitettavaksi. Esiintymistäni en paremmin muista, mutta sen ainakin muistan, kun esitykseni jälkeen ihmiset hurrasivat ja nousivat seisomaan – sitä tunnetta, jonka hetkessä tunsin, en unohda koskaan.
Kuva: Craig T. Mathew/Mathew Imaging/Los Angeles Philharmonic Association
Kuvaile tunnelmiasi näin useampi kuukausi voiton jälkeen.
Minun on edelleen vaikea uskoa, että tämä asia on tapahtunut minulle. Aina, kun joku onnittelee, on minun vaikea käsittää, että onnittelut tosiaan ovat todellisia ja noin pari kuukautta sitten olin seisomassa yhdessä tähtiviulisti Ray Chenin kanssa Hollwyood Bowlin lavalla soittamassa Bachia. Ei noin suuria juttuja kai voi oikein kunnolla sisäistääkään.
Kuva: Craig T. Mathew/Mathew Imaging/Los Angeles Philharmonic Association
Mitä ohjeita antaisit nuorille viulisteille?
Tärkeintä on intohimo ja rakkaus tekemiseensä. Jos vertaa jatkuvasti itseään muihin, johdattaa se lopulta ansaan, josta on vaikea päästä pois. Rakkautta, rakkautta ja vielä kerran rakkautta musiikkiin sekä itseään ja muita kohtaan!
Kiitos Laura haastattelusta!
Play with Ray -kilpailun kohokohtia on katsottavissa mm. täällä: https://www.youtube.com/watch?v=0CkLwu8x9zg
Sibelius-lukion blogi 