Tanssilinjan opiskelija Leo Terävä kertoo huhtikuussa esitetyn Kohtauksia kuolevasta maailmasta -tanssiteoksen synnystä ja työskentelyprosessista.
Kuukausi sitten esiinnyimme noin neljänkymmenen hengen kokoonpanolla koulumme juhlasalissa teoksella Kohtauksia kuolevasta maailmasta. Esiintyjistä noin kaksikymmentä oli tanssijoita ja loput olivat muusikoita. Upean, ajankohtaisen ilmastonmuutosta käsittelevän teoksen koreografiasta saamme kiittää Johanna Kajanusta, ja häkellyttävän musiikin sävelsi lukiomme opiskelija Alfred Paavola. Musiikinohjauksesta vastasi Pekka Juvonen.
Työprosessi alkoi koulun neljännen jakson aikana, ja teos esitettiin viidennessä jaksossa, 11. ja 12. huhtikuuta. Harjoittelimme ja opettelimme teoksen koreografioita tiiviillä aikataululla ja melko vauhdikkaasti. Oli hauskaa työskennellä teoksen parissa, sillä ohjaus oli hyvä ja työskentely tehokasta. Teimme myös pienemmissä ryhmissä lyhyitä koreografiapätkiä, mikä antoi tanssijoille mahdollisuuden tulkita aihetta omalla tavalla.
Teoksen aihe oli hyvin ajankohtainen, sillä se käsitteli ilmastonmuutosta ja siitä seuraavaa maailmanloppua. Uskon, että jokaiselle esiintyjälle ja katsojalle selkiintyi, mitä ilmastonmuutos on ja mitkä sen seuraukset ovat. Janne Salan tekemät videot ja Johan Högstenin selkeä valosuunnittelu korostivat teoksen visuaalisuutta ja tunnelmaa. Uskon lopullisen kokonaisuuden olleen hyvin vaikuttava ja visuaalisesti miellyttävä.
Produktion päätavoitteisiin kuului, ettei ostettaisi mitään uutta teosta varten. Esitysvaatteemme koostui vain ja ainoastaan omista vaatteistamme sekä esimerkiksi kierrätetyistä muovipusseista ja jätesäkeistä. Tämän lisäksi Johanna ompeli meille keräämistämme vanhoista valkoisista lakanoista kankaan, joka toimi lavan takaseinänä sekä valkokankaana. Henkilökohtaisiin suosikkeihini kuului esimerkiksi muovikohtaus, jossa tanssimme muovista tehdyissä asuissa ja valkokankaalla näytettiin kauhistuttavaa videota siitä, miten muovi tuhoaa vedet.
Olen itse pitkään ollut hyvin tietoinen ilmastoon liittyvistä kysymyksistä, mutta teos kokonaisuutena oli mainio muistutus siitä, mitä me ihmiset olemme tehneet rakkaalle maapallollemme ja mitä tapahtuu, jos emme muuta asenteitamme ja käyttäytymistapojamme: kuolemme sukupuuttoon ja maailma tuhoutuu. Halusimme teoksessa tuoda esille sen, että meillä on vielä mahdollisuus. Teos päättyi siten, että yksi tanssija, kimaltelevista CD-levyistä tehdyssä iltapuvussa, ikään kuin leijaili lavalla kuoleman ympäröimänä. Valot hiipuivat pois ja jäljelle jäi vain mekon pieni heijastus, valo. Toivoa on.
Onneksi on olemassa taide, jota voidaan käyttää suurien, vaikeiden asioiden pohtimiseen, tarkasteluun ja käsittelemiseen. Taide on tapa ilmaista mielipiteitä ja mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Erityisesti silloin, kun erilaisia taiteenaloja yhdistetään, voi lopputulos olla erittäin vaikuttava ja erityinen.
Kiitos jokaiselle esiintyjälle ja katsojalle, olemme saaneet aikaan muutosta, yhdessä.
Teksti: Leo Terävä
Sibelius-lukion blogi 