Tanssilinjan abien jo perinteeksi muodostunut Tukholman-matka oli aivan mahtava, onnistuneempi kuin saattoi edes kuvitella. Lue Aletta Salon matkakertomus!
Odotukset matkan suhteen olivat korkealla, mutta ne ylittyivät reippaasti. Matkalle sattui paljon iloa ja naurua, mutta myös hämmennyksen hetkiä, esimerkiksi julkisilla seikkaillessa. Lisäksi nautimme hyvästä ruuasta, ihanasta seurasta, uusista ystävistä ja mikä parasta, yhteishengen tiivistymisestä.
Vaikka tanssilinjalaisten välillä on yleisestikin havaittavissa vahva ja kantava yhteishenki, vahvisti matkamme sitä entisestään. Jopa opettajien kanssa jakamamme yhteys tuntui syvenevän, ja heidän kanssaan oli ihana nauraa sekä vaihtaa jopa syvällisiäkin ajatuksia.
Matkamme alkoi maanantaiaamuna 9.10 sateisesta Suomesta. Säästä huolimatta kaikki olivat innoissaan, vaikka kukaan ei oikein tiennyt, mitä perillä odottaisi. Lentomatka kului hujauksessa, ja pian olimmekin Ruotsin puolella. Sateeton sää oli ihana ensiyllätys, ja laukut saatuamme suuntasimme kohti Södra Latins gymnasiumia. Koululla ruotsalaiset tanssiabit olivat ilolla vastassa, ja positiivinen ensivaikutelma muodostui heti.
Ruokailussa meitä kaikkia yllätti suuri, kokonainen salaattipöytä, jossa valikoimaa riitti. Syömisen jälkeen tutustuimme ruotsalaisiin paremmin erilaisten tutustumisleikkien avulla, jotka olivat selkeästi heille tutumpia kuin meille. Me suomalaiset veimme kuitenkin ylivoimaisen voiton apina-puuleikissä!
Kouluun tutustuessamme huomasimme joitakin yhtäläisyyksiä omamme kanssa. Erityistä huomiota saivat samanlaiset lattialaatat, joita kaikki innoissaan osoittelivat. Tukholmalaisten koulu on kuitenkin monta kertaa suurempi kuin meillä, ja sisältää eri linjoja kielilinjasta luonnontiedelinjaan.
Koululla pääsimme heti tanssituntien huumaan, sillä seuraavana oli vuorossa jazz-tunti. Matkustusväsymys ei haitannut jazztanssituntia, vaan opettajien kannustavuus sai sen unohtumaan kokonaan. Sisäisen diivan herättely ja uudet sarjat olivat huippu juttu päivään.
Vapaa-ajalla tutustuimme koulun ympäristöön ja läheiseen Götgataniin. Tämän jälkeen koulun ruokalassa odotti upea yllätys: meille oli valmisteltu hieno, kynttilöillä valaistu pöytä ja paljon ihanaa ruokaa. Kylläisinä ja tyytyväisinä kaikki lähtivät majoittumaan omiin suuntiinsa, ja yhteenvetona voi kyllä sanoa, että ensimmäinen päivä ansaitsi täyden kympin.
Tiistaiaamu alkoi nykytanssitunnilla, jossa huomasimme paljon yhtäläisyyksiä omien nykytanssituntiemme kanssa. Jopa opettajan tyyli muistutti läheisesti Leenan opetustyyliä ja oli ihanan kotoisan tuntuinen. Ruokailimme koululla, minkä jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa. Kaikki pyörivät omissa suunnissaan, kunnes jälleen kokoonnuimme. Menimme katsomaan tanssiabien koreografian harjoittelua heillä vierailevan koreografin kanssa. Tyyli ja koreografia olivat ihanan näköisiä, ja kaikkien olisi tehnyt mieli hypätä mukaan tanssimaan – pelkkä katsominen tuntui hieman haastavalta.
Ruotsalaisten jatkaessa harjoittelua suuntasimme kohti keskustaa sekä Mall of Scandinaviaa, joka on valtavan kokoinen kauppakeskus. Opettajat päättivät jättää ostoskierrokset välistä ja kävivät sivistyneesti museossa sekä toffeetehtaalla. Kiertelyn jälkeen jännitimme innoissamme, mitä ruotsalaiset olivat meille illaksi keksineet.
Suunnitelmana oli hakea ruokaa, minkä jälkeen menisimme yhdelle heistä syömään ja pelailemaan tai katsomaan elokuvaa. Pienten mutkien ja hankaluuksien jälkeen pääsimme perille, ja pelasimme erilaisia pelejä juttelun lomassa. Päivä venyi pitkäksi, ja illalla kaikkia painoi väsymys. Päivä oli kuitenkin ollut oikein onnistunut, joten odotimme jo innokkaina seuraavia päiviä.
Keskiviikkoaamun tunnilla jatkoimme edellisen päivän nykytanssisarjaa, joka herätteli sekä kehon että mielen mukavasti. Tanssitunnin ja koululla ruokailun jälkeen suuntasimme kohti Scenkonstmuseeta. Saimme osallistua taidenäyttelyyn, joka oli tarkoitettu ihmisille, joilla on esimerkiksi kuulo- tai näkövammoja. Tällainen kokemus oli jännittävä, ja se herätti uusia tunteita esimerkiksi siitä, millaista olisi elää vain joidenkin aistien varassa ja miten paljon todellisuuteen jää aukkoja, jos voi kokea taidetta vain tiettyjen aistien avulla. Tällaisia näyttelyitä pitäisi tuoda Suomeenkin, sillä taide kuuluu kaikille! Museossa sai kierrellä vapaasti muissakin näyttelyissä, kuten tanssi- ja musiikkinäyttelyissä.
Museovierailun jälkeen meillä oli vielä hieman vapaa-aikaa, jonka käytimme muun muassa shoppailuun, kahvitteluun ja uusien kavereiden kanssa jutteluun. Nälkäisinä suuntasimme jo turvallisen tutuksi tulleelle koululle, jonne ruotsalaiset olivat koonneet ihanan piknikin.
Vatsat täynnä meitä odotti vielä yksi ohjelmanumero: tanssiesitys. Esitys esitettiin paikassa nimeltään Weld. Yleisölle oli todella vähän tilaa, ja lava oli aivan yleisön edessä. Esitys todellakin jakoi mielipiteitä, mutta yleisesti ottaen pidimme sitä todella outona ja jopa huonosti harjoitettuna. Ruotsalaiset pahoittelivat kovasti, että jouduimme katsomaan esityksen, mutta tällainenkin kokemus tanssista avartaa mieltä ja saa uusia ajatuksia syntymään.
Viimeinen päivämme alkoi aikaisella herätyksellä. Suuntasimme kohti DOCH:ia eli Dans och Circushögskolania. Siellä jakaannuimme kahteen ryhmään ja saimme seurata joko tanssinopettajien tai tanssijoiden tanssitunteja. Tämä varmasti avarsi kaikille hieman enemmän paljon puhutun tanssiyliopiston toimintaa.
Tuntien jälkeen yhteinen aika ruotsalaisten kanssa alkoi olla lopuillaan, joten halusimme mennä vielä viimeisen kerran yhdessä syömään. Tämän jälkeen meille jäi vielä hetki vapaa-aikaa, jonka lopuksi suuntasimme opettajien johdolla lentokentälle. Koneemme oli hieman myöhässä, mutta onnistunutta matkaa ja iloista tunnelmaa se ei saanut latistettua.
Koneessa matkauupumus alkoi näkymään, mutta voimme kokonaisuudessa todeta, että reissu oli aivan todella onnistunut! Sateinen Suomi toivotti meidät takaisin kotiin, ja upeasta reissusta huolimatta kotiin oli kyllä kiva palata.
Aika tuntui hujahtavan matkalla aivan hetkessä, ja tekemistä riitti joka päivälle. Ruotsalaiset olivat meille koko matkan ajan ihanana turvana, ja heistä ehti jo lyhyessä ajassa muodostua meille kavereita. Nyt vain odotamme kovasti, että he tulevat vastavierailulle luoksemme.
Erilaiseen kulttuuriin tutustuminen oli erittäin mielenkiintoista, ja saimme siitä hyvän käsityksen jo muutamassa päivässä. Myös yhtäläisyyksiä löytyi paljon. Tällaisen matkan kokeminen juuri tällä porukalla oli ikimuistoista, eikä toista samanlaista mahdollisuutta koskaan tule! Vau, mikä reissu meillä oli, kiitos!
Teksti: Aletta Salo, 15A
Sibelius-lukion blogi 