Konserttimestari Lauri Suni muistelee Sibelius-lukion sinfoniaorkesterin kulunutta lukuvuotta.
On tiistaiaamu. Kello näyttää puolta yhdeksää. Saavun autiolle koululle kuin kuka tahansa sibisläinen – reppu selässä ja soitinkotelo olalla. Suurin osa meistä saapuu kuoroon vasta yhdeksäksi. Mutta me sinfisläiset olemmekin ahkerampia.
Olen mukana orkesterissa toista lukuvuotta. Paljon ei ole muuttunut edellisestä: kapellimestari Juhani Lamminmäki laittaa ahkerasti paikkoja harjoituksia varten kuntoon, ne alkavat edelleen vähintään kymmenen minuuttia myöhässä, ja se ainut mukaan sattunut kynä kiertää koko jousiston merkintöjä tehdessä.
Konserttimestarina olen saanut melko avaran näkymän orkesterimme soittoon. Voinkin todeta, että musisoinnissa on mukana iloa – ”tekemisen meininkiä”. Olemme harjoitelleet lähes viikoittain, ja välillä pitäneet stemmaharjoituksia. Varusmiesten kanssa soitettiin vain kahtena päivänä. Mehevimpään mahdolliseen sointiin ihanan ohjelmiston parissa on pyritty poikkeuksetta.
Tänä lukuvuonna esiinnyimme kahdessa konsertissa. Ensimmäinen pidettiin Sibiksessä 6.11. Maratonissa, jossa soitimme Beethovenin pianokonserton, solistina Paula Ernesaks, sekä – yllätys yllätys – Sibeliusta, tarkemmin sanottuna All’ Overturan Historiallisista kuvista ja kuoron kanssa Väinön virren. Huhtikuun kuudentena musisoimme puolustusvoimien varusmiessoittokunnan kera Johanneksen kirkossa, jossa kajahtivat Holstin Mars, Larssonin Vintersaga, Piazzollan Adios nonino ja Ave Maria, Sibeliuksen Impromptu, Kevätlaulu ja Andante Festivo sekä Elgarin Enigma-muunnelmien yhdeksäs osa Adagio, ”Nimrod”. Molemmat keikat menivät hyvin, ja etenkin jälkimmäinen kuulosti komealta isomman pumpun kanssa.
Sibelius-lukion sinfoniaorkesterin vuosi huipentuu 4.6. lakkiaisiin Helsingin yliopiston äänen tappavassa juhlasalissa. On jotenkin haikeaa, että jo ensi vuonna olen itse lakitettavana enkä etupultissa tihrustamassa Gaudeamus igituria, mutta jätän sinfiksen luottavaisin mielin. Kyllähän sieltä löytyy kykyjä jatkamaan hyvää työtä.
Teksti: Lauri Suni
Kuvat: Silvia Hosseini
EDIT: tekstiä editoitu 29.5.
Sibelius-lukion blogi 