Lue abiturientti Samuli Emeryn kokemuksista tanssilinjalla opiskelusta ja katso kuvat kansainvälisen tanssin päivän juhlasta, jota vietettiin perjantaina 29.4.
Tanssi ja kulttuuri -kurssien portfolioiden viime hetkellä kasaan pusertaminen tuottaa minulle enemmän stressiä kuin mikään muu tällä hetkellä. Valmistumiseni riippuu tästä. Deadline oli muistaakseni vuoden 2013 marraskuussa, mutta kamppailuni jatkuu edelleen. Tästä voin tosin syyttää vain itseäni ja YouTuben houkuttelevia tanssivideoita. Portfolio sisältää kunkin viiden pakollisen TaKu-kurssin muistiinpanot, pohdinnat, videoanalyysit, esitysraportit sekä yhteenvedot. Tehtävää on paljon. Yli kaksi vuotta vanhat ryppyiset paperiliuskat ovat haalistuneita ja kellertäviä. Ahdistaa. Tästä tunnemyrskystä huolimatta Sibelius-lukion tanssilinja on antanut minulle paljon enemmän kuin mitä se on ottanut.
Tanssilinjalle valitaan vuosittain hieman yli 20 opiskelijaa. Ryhmän koko on suuri, joten yksilöiden väliset erot taidoissa, motivaatiossa ja kiinnostuksen kohteissa voivat olla huomattaviakin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se, mitä opiskeluistaan saa irti, riippuu lähes kokonaan itsestä ja omasta tahdosta. Parhaimmillaan yksilölliset erot luokassa voivat olla opiskelua ja yhdessä treenaamista rikastava asia.
Koulun tanssitunneilla tehdään balettia, nykytanssia, improvisaatiota sekä erilaisia produktioita ja koreografioita. Valinnan vapautta kuitenkin on, eikä kaikille kursseille ole pakko osallistua. Useimmat opiskelijat tosin haluavat valita kaikki tanssikurssit. Vierailevien opettajien tunteja on mukavan usein, ja omaa taiteellista työtä pääsee tekemään jokaisena vuonna erilaisilla produktiokursseilla. Treenitiloja saa varattua omaan käyttöönsä aina, kun vapaita aikoja löytyy. Tanssilinjalla siis tuskin jää toimettomaksi!
En aio kuitenkaan kaunistella: kirjoittamista on paljon. TaKu-kurssit käsittelevät tanssin historiaa ja keskeisimpiä pioneereja sekä eri aikakausien ja henkilöiden tanssifilosofisia näkemyksiä. Niihin kuuluu myös paljon avointa keskustelua, videoiden katsomista ja lyijykynän sauhuamista. Kurssit ovat olleet sisällöltään mielenkiintoisia, ja halutessaan niistä voi saada irti niin tuhottoman määrän faktaa kuin selkeyttä omiin käsityksiinsä tanssitaiteesta. Portfolion kasaamiseen kuluu valitettavasti melkoisen monta tuntia (tai vuotta riippuen siitä, keneltä kysytään), mutta en voi sanoa, ettenkö olisi oppinut huomaamattani aika paljon tässä samalla.
Yksi suosikkikokemuksistani Sibelius-lukion tanssilinjalla oli vaihto-oppilasviikko Ruotsissa. Matkustimme luokkamme kanssa Tukholmaan ja majoituimme siellä erään lukion tanssilinjan opiskelijoiden luona sekä kävimme heidän koulunsa tanssitunneilla. Oli kiinnostavaa nähdä, millaista on opiskella hyvin samanhenkisessä, mutta sisällöltään ja tyyliltään melko erilaisessa koulussa. Yhteisten tanssituntien lisäksi aloitimme työstämään omia koreografioita ryhmissä. Muutaman kuukauden päästä ruotsalaiset tulivat Helsinkiin tutustumaan Sibelius-lukioon ja jatkoimme koreografista yhteistyötä. Ennätimme myös viettää vapaa-aikaa ruotsalaisten opiskelijoiden kanssa ja parin heistä kanssa olen edelleen tekemisissä ja yhteydessä.
Jos tulevaisuus tanssialalla kiinnostaa, kannattaa hakea Sibiksen tanssilinjalle. Pääsykokeissa on hauskaa, joten se on jo itsessään hyvä syy tulla kokeilemaan. Moni tajuaa lukion aikana, että tanssi ei olekaan se, mitä haluaa ammatikseen tehdä, mutta lähes yhtä moni päätyy opiskelemaan arvostettuihin kouluihin ympäri Suomea ja Eurooppaa. Ponnahduslautana ja tanssista yleissivistävänä kouluna Sibis on aika mainio, vaikka se usein portfoliota vääntäessä unohtuukin.
Teksti: Samuli Emery
Kuvat tanssin päivän juhlasta: Maiju Aho
Samuli Emery. Kuva: Jukka Alasaari.
Sibelius-lukion blogi 