Sibelius-lukiossa valmistui tänä vuonna seitsemän kuvataiteen lukiodiplomia. Kuvataideopettaja Alma Muukka-Marjovuo esittelee diplomistien töitä.
Kuvataiteen lukiodiplomin tehtävävaihtoehtoja on kuusi, joista opiskelija valitsee yhden. Työhön kuuluu sekä teos että portfolio. Eniten diplomeja, neljä kappaletta, tehtiin aiheesta ”Valokuva ja muistaminen”. Tehtävänannossa pohdittiin, että valokuvat vaikuttavat siihen, mitä pidämme muistamisen ja kertomisen arvoisena:
”Lapsuuden muistotkin voivat osaltaan perustua valokuviin. Valokuva-albumeissa ja perhevalokuvissa korostuvat kuvaamisen kohteena olevat henkilöt ja asiat. Valokuvien ulkopuolelle jäänyt voi unohtua nopeasti. Toisaalta katsomalla valokuvaa palauttaa mieleen jo unohdettuja asioita. Henkilökohtaiset valokuvat ovat usein dokumentteja itselle tärkeiden yhteisöjen jakamista hetkistä, tilaisuuksista ja rituaaleista.”
Kaikki neljä diplomityötä lähestyivät aihetta eri tavoin. Paula Markkanen kyseenalaisti valokuvan muistamisen välineenä: eri ihmisille kuva kertoo eri asioita. Hän pohti myös valemuistamista.
Casimir Kuusela pohti lapsen maailmaa ja lapsen muistia, Sara Lätti kuvitti kuvitteellisilla valokuvilla ystävänsä kertomuksen, ja Priska Knuutinen käsitteli muistisairaan muistamista.
Aiheesta ”Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen Suomi” syntyi yksi teos: Elias Luukkasen vaha-animaatio omilla sävellyksillä.
Camilla Aaltonen teki teoksensa aiheesta ”Sekaisin järjestyksestä”, jota alustettiin diplomin ohjeissa seuraavasti:
”Tietokoneella, työpöydällä, laukussa tai vaatekaapissa on useimmilla meistä epäjärjestys. Kaikkea on liikaa tai ainakin paljon. Viestit, kuvat, tiedostot, paperit, muut dokumentit ja tavarat ovat sekaisin. Aikaa ja ”hermoja” järjestämiseen, lajitteluun ja läpikäymiseen ei aina vain löydy. Epäjärjestys voi olla konkreettista, mutta myös häiritsevä subjektiivinen tuntemus oman pään sisällä. Järjestystä ja epäjärjestystä tutkitaan kuvataiteessa monin tavoin ja eri lähtökohdista. Taideteoksen sommittelu, rakenne tai esitystapa voi vaikuttaa satunnaiselta ja kaoottiselta. Maalauksen värit, viivat tai muodot saattavat näyttäytyä sekaisina tai järjestettyinä.”
Camilla tutki järjestyksen ja kaaoksen maailmoja käyttäen apunaan Lewis Carrolin kirjaa Liisa ihmemaassa. Järjestyksen maailma löytyi tarinoista ja mielikuvituksesta.
Kristiina Vartia tutki ihmiseksi kasvamista ja lelujen välittämiä arvoja otsikolla ”Leikisti oikeesti”. Hän teki aiheesta installaation ja tutki portfoliossaan ilmiötä kattavasti.
Teksti ja kuvat: Alma Muukka-Marjovuo
Sibelius-lukion blogi 