Lue opiskelija Sahrami Huhtalan matkakertomus Saksasta!
Aamupäivällä maanantaina 4. toukokuuta kokoontui Helsinki-Vantaan lentokentälle iloinen joukko, joka koostui saksanopiskelijoita sekä muutamasta muusta sibisläisestä. Ryhmään kuului 12 ensimmäisen ja viisi toisen vuositason opiskelijaa. Matkan järjesti saksan- ja ruotsinopettajamme Susanna Suonperä ja toisena valvojana mukaan lähti matikan ope Maiju Aho.
Jo lentokoneen ikkunoista saatoimme ihastella Baijerin kesäistä maaseutua, jota täplittivät vihreät, ruskeat ja keltaiset pellot sekä valkoisten punakattoisten talojen rykelmät. Jokaisen kylän keskeltä pystyi havaitsemaan vähintään yhden kirkontornin. Maiseman ihastelu jatkui junamatkalla Franz Josef Straußin lentoasemalta Müncheniin. Majoituimme aivan kaupungin keskustassa, päärautatieaseman vieressä, sijaitsevaan nuorisohostelliin. S-bahnin veturinkuljettajat olivat matkamme aikana lakossa, mutta se ei onneksi meidän liikkumistamme haitannut, koska hostelliltamme oli kävelymatka kaikkiin keskeisiin paikkoihin.
Tiistaiaamuna suuntasimme ratikalla Deutsches Museumiin, joka esittelee Saksan historian saavutuksia tieteessä ja tekniikassa. Aloitimme kierroksen yhdessä musiikkiautomaattien osaltolta, jossa innokas opas näytti meille kuinka helppoa soittaminen voikaan olla. Vapaaehtoiset saivat myös kokeilla hauskoja soittimia, joissa esim. polkeminen riitti äänen tuottamiseen. Kaikilla oli sen jälkeen muutama tunti aikaa kierrellä vapaasti valtavassa museossa. Maiju olisi viihtynyt matematiikan osastolla varmasti toisenkin päivän…
Museovierailun päätteeksi kokoonnuimme akustisten musiikki-instrumenttien osastolle, josta virkavapaalla oleva musiikin ja kulttuurin opettajamme olisi ollut haltioissaan. Siellä pääsimme myös kokeilemaan vanhoja soittimia, mistä me musiikkilukiolaisina olimme innoissamme, vaikka esiintymispaineen vuoksi harva uskalsi soittimen ääreen istahtaa.
Iltapäivällä meillä oli vapaa-aikaa, jolloin kiersimme huoneporukoittain muun muassa syömässä ja shoppailemassa. Lämpötila kohosi päivän aikana lähes kolmeenkymmeneen ja jäätelö (vain 1e/pallo!) maistuikin ihanalta. Hostellissa piti kaikkien olla paikalla klo 22, ja siinä vaiheessa ei enää ulkona olisi huvittanutkaan olla, koska satoi ja salamoi ukkosen seuratessa päivän hellettä.
Keskiviikon sadesäähän sopi hyvin vierailu Neues Pinakothekiin. Modernin ja nykytaiteen museossa riitti mielenkiintoista nähtävää useammaksi tunniksi, vaikka innokkaat vartijat häiritsivätkin osan taide-elämyksistä nauttimista.
Illalla menimme Gasteig-konserttitaloon kuuntelemaan paikallisen musiikki- ja teatterikorkeakoulun piano-opiskelijoiden konserttia. Konsertin nimi oli saksaksi ”Ein Querschnitt durch die Klavierliteratur” eli ”Läpileikkaus pianokirjallisuuteen”. Kuulimme J.S. Bachia, Beethovenia, Schumannia ja Skrjabinia, joista kaikki ovat saksalaisia säveltäjiä viimeistä lukuun ottamatta.
Torstaiaamuna taivas oli jälleen kirkkaan sininen, ja pääsimme matkustamaan junalla Dachauhin. Osallistuimme englanninkieliselle opastetulle kierrokselle holokaustin muistomerkiksi jätetylle alueelle. Aurinkoisesta säästä huolimatta keskitysleirillä vierailu oli pysäyttävä ja vaikuttava kokemus. Kaikkien mielestä paikka oli käymisen arvoinen ja mielenkiintoinen, vaikka sen surullinen ja käsittämätön historia saikin tuntemaan ahdistusta.
Müncheniin palattuamme kävimme Residenzissä, Baijerin kuninkaallisten palatsissa, joka oli järkyttävä vastakohta vasta vierailemallemme Dachaun keskitysleirille. Ainoa yhdistävä tekijä paikoille oli hiljaisuus. Toisessa muutamat aateliston ihmiset ovat eläneet melko huoletonta elämää kansan kustannuksella, kun taas toisessa syyttömät ihmiset on pakotettu pakkotyöhön ja kärsimään vailla ihmisoikeuksia. Residenzin valtavien koristeellisten salien loisto ja kulta-aarteiden kimallus himmeni silmissä, kun ajatteli kuinka paljon nekin vallanosoitukset ovat vaatineet tavallisten ihmisten kärsimystä, vaikka aikausi olikin eri holokaustiin verrattuna. Kukaan meistä ei viihtynyt palatsissa kauan, vaikka siellä oli myös joitakin kauniita taideteoksia ja korvalla pidettävästä opastuslaitteesta kuului musiikkia selostuksen taustalla.
Viimeistä iltaa juhlistimme yhteisellä illallisella Hofbräuhausissa, saksalaisessa oluttuvassa. Ruoka ei ollut kehumisen arvoista, eikä juomiakaan maisteltu, koska koulun matkat ovat tietenkin alkoholittomia. Saimme kuitenkin jonkinlaisen kuvan hilpeästä tunnelmasta (tarjoilijat tästä joukosta pois luettuina), joka kuvasi ehkä etelä-saksalaista kulttuuria ytimessään.
Perjantaina kaikki olivat hostellin aulassa sovittuun aikaan klo 5.20 paikallista aikaa ajoissa paikalla, ja pääsimme lentokenttäaamiaisen ja viimeisten tuliaisostosten kautta takaisin Suomeen, jossa näkyi myös jo hieman vihreää puissa.
Matkan päätavoite eli saksan kielen käyttö ja kulttuuriin tutustuminen saavutettiin ainakin onnistuneesti, ja muutenkin pienen, mutta laadukkaan ryhmämme jäsenet taisivat olla tyytyväisiä reissuun ja sen tuomiin elämyksiin. Kiitos Susannalle ja Maijulle matkan järjestämisestä ja hyvästä huolenpidosta! Itse voin myös allekirjoittaa Susannan toteamuksen porukallemme: ”Juuri teidän kanssa oli kiva matkustaa!” Vielen Danke für alles!
Teksti: Sahrami Huhtala.
Sibelius-lukion blogi 