Biologianopettaja Päivi Mattila pohtii opiskelun sähköistämisen etuja.
Sähköiset ylioppilaskokeet ovat tulossa. Nykyiset ensimmäisen vuositason opiskelijamme ovat abeja syksyllä 2016, kun saksan kielessä, maantieteessä ja filosofiassa järjestetään sähköinen ylioppilaskoe. Keväällä 2019 koko tutkinto on vihdoin sähköinen.
TVT, BYOD. Fronter. E-portfolio. Padlet, Quizlet, Kahoot, Thinglink. o365. Apua! Vai onko niin, että apua – siis näistä tosiaan on meille apua! Opettajilla on uusia keinoja kehittää ja vaikkapa eriyttää opetustaan; opiskelijoilla on uudenlaisia mahdollisuuksia syventyä, tehdä yhteistyötä, jakaa tuotoksiaan, arvioida toisiaan. Työskentely monipuolistuu ja oppiminen paranee. Arviointiin saadaan lisää työkaluja. Opiskelija voi koota kaikki lukiossa tekemänsä työt henkilökohtaiseen sähköiseen portfolioon.
Onko edellä esitetty totta täällä Sibiksessä? Meillä on käytössä oppimisalustat, ohjelmat ja sovellukset – niitä on varmaan liikaakin. Ensimmäisen vuositason opiskelijoilla on omat läppärit tai tabletit, ja usein ne ovat jopa oppitunnilla mukana. Monet opiskelijat ovat todella taitavia tietokoneen käytössä, mutta on niitäkin, jotka tarvitsevat enemmän apua ja ohjausta. On ollut hienoa nähdä, miten opiskelijamme ovat käyttäneet eri ohjelmia, tehneet vaikka minkälaisia tehtäviä, auttaneet toisiaan ja opettajaa. He ovat myös suhtautuneet hyvin kärsivällisesti teknisiin ongelmiin, esimerkiksi verkon ajoittaiseen toimimattomuuteen, koulun lainaläppärien temppuiluun tai opettajan keksimiin vähemmän mielekkäisiin tehtäviin.
Suurimman haasteen edessä ovat varmaankin olleet opettajat. Missä on käypää sähköistä materiaalia? Miten löytää juuri omaan aineeseen sopivat TVT-tavat, jotka tuovat opetukseen ja oppimiseen jotain lisäarvoa? Miten lähteä valmistautumaan ja valmentamaan oman oppiaineen sähköistyviin yo-kokeisiin? Olemme nyt ottaneet ensimmäiset, vähän haparoivat askeleemme TVT:n käytön maailmaan; ensi vuonna jatkamme vähän pidemmälle!
Teksti: Päivi Mattila, biologian opettaja
Sibelius-lukion blogi 
Yksi kommentti artikkeliin ”Läppärit pulpetilla – uudenlainen tapa opiskella?”